Syksy 2025 on Reija Wärelle kaikkea muuta kuin hiljainen. Koreografi, ohjaaja ja konseptisuunnittelija liikkuu yhtä aikaa televisiostudioiden, oopperasalien, urheilukenttien ja tanssisalien maailmoissa. Hän on yhtä aikaa ohjaaja, valmentaja, taiteellinen johtaja ja oppija – ja juuri se tekee hänestä ainutlaatuisen hahmon suomalaisessa esittävän taiteen kentässä.
Kun Reija Wäre avaa kalenterinsa, sieltä löytyy yhtä aikaa neljä–viisi eri maailmaa. ”Töilleni on tyypillistä tällainen sekamelska. Saatan olla yhtenä päivänä tv:ssä konseptisuunnittelijana ja lavaohjaajana, toisena treenaamassa artistin kanssa liveä varten, kolmantena oopperan harjoituksissa. Se moninaisuus on palkitsevaa – ja rauhoittaa levotonta mieltäni.”
Tällä hetkellä Wäre kehittää Uuden Musiikin Kilpailun (UMK) esityskonsepteja, harjoittelee tulevaa esitystä Kansallisbaletin nuorisoryhmälle ja oli alkusyksystä mukana, kun CircOpera 2.0 palasi Kansallisoopperan ohjelmistoon. Lisäksi hän vastaa Helsinki Rockettesin uuden vapaaohjelman koreografiasta valmentaja Kaisa Arrateigin kanssa – samaisen joukkueen, joka voitti keväällä 2025 muodostelmaluistelun maailmanmestaruuden. Tämän kaiken ohella hän valmistaa jo tulevia suurproduktioita, kuten Oulun Euroopan kulttuuripääkaupunkivuoden 2026 musikaalia Lumipallo. ”Käytännössä teen koko ajan useampaa asiaa päällekkäin. Yhdessä hetkessä rakennetaan budjettia, toisessa työstän lavastajan tai säveltäjän kanssa, kolmannessa konseptoidaan ja neljännessä ollaan jo harjoituksissa.”
Piaf – baletin ja unelman yhdistelmä
Keväällä 2025 Reija Wärestä tuli virallisesti myös balettikoreografi, kun Édith Piaf – La vie en rose sai ensi-iltansa Suomen Kansallisoopperassa. Teos myi loppuun ja keräsi kiittäviä arvioita. ”Se oli unelma. Ihmeellistä ja ihanaa – ja paineista!” Wäre kuvaa. ”Harjoituksissa oli palkitsevaa, mutta sitten menin kotiin ja tuijotin seinää ihan katatonisessa paniikissa.”
Balettimaailma on Wärelle edelleen lumouksen lähde. ”Tanssijat ovat oma ihmislajinsa, ihmeellisiä kaikissa lajeissa. Sain valtavasti tukea koko talon kaikilta osastoilta – olen siitä todella kiitollinen.” Huijarisyndrooma nostaa toisinaan päätään, vaikka menestys puhuu puolestaan. ”On edelleen vaikea käsittää, että mun oma baletti on totta. Liput myytiin loppuun ja toivon, että La vie en rose palaisi vielä ohjelmistoon.”
Euroviisut – maajoukkueen kokoinen työmaa
Reija Wäre on ollut mukana Erika Vikmanin tiimissä Euroviisuissa ja toiminut useissa UMK-tuotannoissa koreografina ja lavaohjaajana. “Euroviisut on tietyllä tavalla maajoukkuekisa. Siellä oma työ vertautuu kansainvälisesti muiden maiden esityksiin. Koreografina ja lavaohjaajana hiotaan esiintyjän tekemistä suhteessa kameroihin, ja se tehdään tiiviissä yhteistyössä muun luovan työryhmän kanssa.”
Wären kanssa ydinryhmään kuuluvat monikameraohjaaja Juha-Matti Valtonen, visuaalinen suunnittelija Ari Levelä, espanjalainen Sergio Jaén ja luova tuottaja Matti Myllyaho. “Euroviisuissa kommentoidaan ihan kaikkea. Jos haluaa säästyä persoonaan kohdistuvalta palautteelta, somea ei kannata lukea liian tarkkaan. Artistien tukeminen on suuri osa työtä, koska huomion määrä ja tunteiden kirjo voivat olla yllättäviä ja kuluttavia.” Wäre kokee, että vaikka Euroviisut ovat lähtökohtaisesti epäpoliittinen tapahtuma, on tärkeää, että niiden yhteydessä puhutaan myös maailmanpolitiikasta. “Taide ja viihde elävät aina ajassa. Ne heijastavat maailmaa, jossa me elämme.”
Opettaja, joka oppii oppilailtaan
Koreografian rinnalla Wäre opettaa säännöllisesti. Hän vetää kahdet viikoittaiset ammattilais- ja edistyneet-tason tunnit Tanssivintillä ja järjestää myös tiiviskursseja. “Mun tunneilla käy monen eri tanssilajin edustajia, ja se on parasta. Kaikki voivat oppia toisiltaan – ja mä opin jatkuvasti mun oppilailta. Keskityn paljon kehon turvallisiin linjauksiin ja liikemekaniikkaan, jota voi soveltaa lajiin kuin lajiin.”
Loppusarjat vaihtelevat tyyliltään niin, että jokaiselle tulee sopivasti tuttua ja sopivasti haastetta. “Opetuksessa tärkeintä on uteliaisuus ja kehotietoisuus. Se, että ymmärtää miten liike syntyy ja miksi se tuntuu siltä miltä tuntuu.”
Reija Wäre on pitkään tehnyt töitä lähes tauotta. Hän myöntää, että palautumisen opettelu ei ole ollut helppoa. “Vuosien mittaan on pitänyt opetella lomailemaan. Se on ollut aika pitkä prosessi.” Tähän hän ei halua avata henkilökohtaisia rauhoittumisen tapojaan – ja sekin on osa rajojen tunnistamista. “Tietyt asiat ovat kotiasioita. Mutta kyllä se on ollut opettelua: että osaa olla välillä poissa työstä ilman syyllisyyttä.”
Luomisen energiaa ja inspiraatiota
Wäre ammentaa inspiraationsa ennen kaikkea ihmisistä. “Muiden taito, inhimillisyys ja ihmisyys. Yleisön kanssa kommunikoinnin tarve. Esitykset ovat ihmisryhmän yhteisiä teoksia – monen osaamisen summa, joka tiivistyy näkyväksi esittäjän kautta.”
Hän yhdistää eri lajien estetiikoita ja rakenteita. “Luistelukoreografiat ovat opettaneet tilan ja ihmisryhmän liikuttamista. Saatan ajatella, että nyt tämä oopperakuoro liikkuu kuin mylly, joka on pakollinen kuvio muodostelmaluistelussa. Tai jos Masked Singerissä kanapukuinen hahmo rakastaa sekä nykytanssia että Antti Tuiskua – millaista liikettä siitä syntyy?” Tämä leikkisyys ja rajoja rikkova ajattelu on Wärelle ominaista. Hän ei pelkää yhdistää eri maailmoja: oopperaa ja poppia, teatteria ja urheilua, huumoria ja pyhyyttä. “Eri tyylilajit tarjoavat toisilleen uusia vaihtoehtoja. Kun oppii uutta jossain ympäristössä, se löytää yllättävän usein paikkansa myöhemmin jossain toisessa.”
Voimalause, joka pitää liikkeessä
Wäre selättää paineet pienin askelin. “Joskus kun tuntuu, etten selviä, päässäni alkaa soida pieni melodia: ‘chip, chip, chip, chip…’. Ajattelen, että askel ja hengenveto kerrallaan louhitaan eteenpäin.”
“Oli projekti kuinka iso tahansa, sen voi aina pilkkoa niin pieniin osiin, että se seuraava vaihe on juuri sen hetken kokoinen.” Nuorempana hän ajatteli, että virheitä ei saa tehdä. Nyt hän tietää, että ne ovat osa prosessia. “Erehdykset kuuluvat taiteeseen – ja elämään ylipäätään. Ja aina on joku, joka auttaa, kun pyytää.”
Wärestä on tullut taiteilija, joka kulkee rajoilla ja niiden yli – oopperan ja television, urheilun ja taiteen, koreografian ja ohjauksen välillä. Hän uskoo edelleen yllätyksiin. “Kaikkea uuden oppimista. Kaikkea sitä, mitä ei osaa ennustaa. Olen huomannut, että kun opettelee niitä asioita, jotka juuri nyt kiinnostavat, ne löytävät myöhemmin paikkansa. Elämä yllättää jatkuvasti – eikä kaikki yllätykset ole miellyttäviä, mutta olen utelias näkemään, mitä tuleman pitää.”
Teksti: Tero Laakso / tanssimaan.fi
Kuvat: Reija Wären arkisto